Ahon pariskunta muutti rauhalliselle ja vehreälle Moisionlammen
rannalle kahdeksan vuotta sitten. Lammeksi ei voinut takapihan näkymää kutsua,
koska valtavat pajukot ja osmankäämistöpelto olivat vallanneet alueen. Itse
olin vain onnellinen, että kukaan ei pysty rakentamaan suoraan takapihalle ja
tykästyin taloon. Vesistösuunnittelijaa näkymä kuitenkin veti voimakkaammin puoleensa
ja yhtenä kesäisenä iltana hän veti jalkaansa saappaat, kiinnitti ne
metsäsuksiinsa ja lähti hiihtäen lammelle tutkimaan sen tilaa. Tilanne oli
toivoton, koska lammelta palasi hyvän hiihtolenkin tehnyt kuiva mies, mutta unelma
syntyi ja Moisionlammen suojeluyhdistys ry rekisteröitiin jo saman vuoden syksyllä.
Meidän perheessämme mies on ollut aina se, joka ei asioita
jää funtsimaan, vaan heti tekee niin kuin päättää tai käsketään. Ei siinä siis
kauaa mietitty - Mitä jos? Olisi aika kiva… Mahtaisikohan joku muukin innostua?
Ja sehän vaikein homma olikin, saada muutkin innostumaan ja sitä kautta saada
rahoitus kuntoon! Kyllä hyvin sitkeässä on edelleen ajatus, että on kunnan ja
valtion vastuu pitää huolta ympäristöstä missä minä asun; että se on viihtyisä
ja itselleni mieluisa. On helppo laittaa rahaa monenmoiseen turhakkeeseen,
mutta muutaman satasen panostus lähiympäristöönsä voi olla sitten aivan absurdi
ajatus. Omassa työssäni tuotekehittäjänä olen tottunut olemaan muutosagenttina eikä
edessä ollut työ pelottanut, vaikka tiesin, että hanke tulisi vaatimaan enemmän
pitkää pinnaa kuin yksikään muu projekti. Toivoin joka kesä, että ”joko joko” olisi
aika otollinen ja hommat lähtisivät rullaamaan. Kiitokset kaikille rahoittajille ovatkin nyt
paikallaan, ilman teidän tukea hanke ei olisi ikinä päässyt toteutukseen saakka.
Vuosien aikana monenlaista estettä tuli vastaan ja välillä kiukulla vedettiin
hanketta eteenpäin arjen kiireissä, vaikka tiesimme, että meidän elomme lammen rannalla
ei tulisi enää pitkälle jatkumaan talon neliöiden käydessä pieneksi kuusihenkiseksi
kasvaneelle Ahon perheelle.
Ja sitten se viimein koitti, keskiviikkona 29.1.2020 klo
14:15. Kaivinkoneen kauha otti ensimmäisen kuormansa lammelta ja siirsi sivuun.
Tunsin ylpeyttä ja helpotusta. Toisaalta tunnelma oli haikea, olihan meillä
takataskussa uuden talomme allekirjoitetut kauppakirjat, muutto olisi
kesäkuussa edessä. Ruoppausta oli tosi mielenkiintoista seurata, Jami ajoi kopterilla
lähes joka päivä lammen yli ja lataili tallenteita koneelle time lapse-kameroilta.
Ei tässä neljän alle kouluikäisen lapsiperhearjessa ole vielä ollut hetkeä
niitä kaikkia käydä läpi, mutta onpahan dokumentoitu ;)
Sitten lammelle laskeutui joutsenpariskunta. Hetkinen? Juurihan
siinä oli monen monta vuotta kasvanut pelkkää valtavaa ryteikköä. Lammelle jätettiin
linnustolle sopivaa elinympäristöä, mutta emme olisi arvannut, että paikan omisivat
joutsenet heti itselleen. Monena päivänä meillä harrastettiin lintubongausta olohuoneen
ikkunasta ja toukokuun 28. pvä päästiin ihailemaan seitsemän poikasen ensimmäisiä
uiskenteluja.
Nyt olemme jo muuttaneet pois lammen rannalta, ehkä joutsenetkin
ovat lähteneet etsimään suurempia apajia? Hanke jatkuu meidän osaltamme vielä
monin tavoin, vaikka talkoohommat pyrimme jättämään nyt muille ja tulemme
etsimään yhdistykselle jatkajia. Kello on 00:24 kun tätä tekstiä viimeistelen purkamattomien
muuttolaatikoiden keskellä, tiskikoneen lorinan säestyksellä. Huomaan
kaipaavani vedenpinnan rauhoittavaa ja lumoavaa liikehdintää, kalojen tuikkuja ja
telkkäpesueen uintivanaa. Toivon todella, että lähiasukkaat pitävät lammesta
hyvää huolta ja ymmärtävät sen arvon.
14.6.2020 Lempäälässä,
Laura :)
 |
Retkellä lammen lähimaastossa keväällä 2020 |