Jäähyväiset lammelle

Ahon pariskunta muutti rauhalliselle ja vehreälle Moisionlammen rannalle kahdeksan vuotta sitten. Lammeksi ei voinut takapihan näkymää kutsua, koska valtavat pajukot ja osmankäämistöpelto olivat vallanneet alueen. Itse olin vain onnellinen, että kukaan ei pysty rakentamaan suoraan takapihalle ja tykästyin taloon. Vesistösuunnittelijaa näkymä kuitenkin veti voimakkaammin puoleensa ja yhtenä kesäisenä iltana hän veti jalkaansa saappaat, kiinnitti ne metsäsuksiinsa ja lähti hiihtäen lammelle tutkimaan sen tilaa. Tilanne oli toivoton, koska lammelta palasi hyvän hiihtolenkin tehnyt kuiva mies, mutta unelma syntyi ja Moisionlammen suojeluyhdistys ry rekisteröitiin jo saman vuoden syksyllä.

Meidän perheessämme mies on ollut aina se, joka ei asioita jää funtsimaan, vaan heti tekee niin kuin päättää tai käsketään. Ei siinä siis kauaa mietitty - Mitä jos? Olisi aika kiva… Mahtaisikohan joku muukin innostua? Ja sehän vaikein homma olikin, saada muutkin innostumaan ja sitä kautta saada rahoitus kuntoon! Kyllä hyvin sitkeässä on edelleen ajatus, että on kunnan ja valtion vastuu pitää huolta ympäristöstä missä minä asun; että se on viihtyisä ja itselleni mieluisa. On helppo laittaa rahaa monenmoiseen turhakkeeseen, mutta muutaman satasen panostus lähiympäristöönsä voi olla sitten aivan absurdi ajatus. Omassa työssäni tuotekehittäjänä olen tottunut olemaan muutosagenttina eikä edessä ollut työ pelottanut, vaikka tiesin, että hanke tulisi vaatimaan enemmän pitkää pinnaa kuin yksikään muu projekti. Toivoin joka kesä, että ”joko joko” olisi aika otollinen ja hommat lähtisivät rullaamaan.  Kiitokset kaikille rahoittajille ovatkin nyt paikallaan, ilman teidän tukea hanke ei olisi ikinä päässyt toteutukseen saakka. Vuosien aikana monenlaista estettä tuli vastaan ja välillä kiukulla vedettiin hanketta eteenpäin arjen kiireissä, vaikka tiesimme, että meidän elomme lammen rannalla ei tulisi enää pitkälle jatkumaan talon neliöiden käydessä pieneksi kuusihenkiseksi kasvaneelle Ahon perheelle.

Ja sitten se viimein koitti, keskiviikkona 29.1.2020 klo 14:15. Kaivinkoneen kauha otti ensimmäisen kuormansa lammelta ja siirsi sivuun. Tunsin ylpeyttä ja helpotusta. Toisaalta tunnelma oli haikea, olihan meillä takataskussa uuden talomme allekirjoitetut kauppakirjat, muutto olisi kesäkuussa edessä. Ruoppausta oli tosi mielenkiintoista seurata, Jami ajoi kopterilla lähes joka päivä lammen yli ja lataili tallenteita koneelle time lapse-kameroilta. Ei tässä neljän alle kouluikäisen lapsiperhearjessa ole vielä ollut hetkeä niitä kaikkia käydä läpi, mutta onpahan dokumentoitu ;)

Sitten lammelle laskeutui joutsenpariskunta. Hetkinen? Juurihan siinä oli monen monta vuotta kasvanut pelkkää valtavaa ryteikköä. Lammelle jätettiin linnustolle sopivaa elinympäristöä, mutta emme olisi arvannut, että paikan omisivat joutsenet heti itselleen. Monena päivänä meillä harrastettiin lintubongausta olohuoneen ikkunasta ja toukokuun 28. pvä päästiin ihailemaan seitsemän poikasen ensimmäisiä uiskenteluja. 

Nyt olemme jo muuttaneet pois lammen rannalta, ehkä joutsenetkin ovat lähteneet etsimään suurempia apajia? Hanke jatkuu meidän osaltamme vielä monin tavoin, vaikka talkoohommat pyrimme jättämään nyt muille ja tulemme etsimään yhdistykselle jatkajia. Kello on 00:24 kun tätä tekstiä viimeistelen purkamattomien muuttolaatikoiden keskellä, tiskikoneen lorinan säestyksellä. Huomaan kaipaavani vedenpinnan rauhoittavaa ja lumoavaa liikehdintää, kalojen tuikkuja ja telkkäpesueen uintivanaa. Toivon todella, että lähiasukkaat pitävät lammesta hyvää huolta ja ymmärtävät sen arvon.

14.6.2020 Lempäälässä,

Laura :)

Retkellä lammen lähimaastossa keväällä 2020